Olen ylpeä itsestäni ja olen ylpeä miehestäni. Olemme viimeinkin pystyneet luopumaan ylpeydestä ja kohtaamaan toisemme vähän nöyrempänä, ja vähän sovittelevampana. Olemme myös saaneet tuloksia.
Sovinto ei ole niin kauan mahdollista, kun osapuolet ovat kilpasilla keskenään. Riidoissa ei ole voittajia, ei ole oikeita tai vääriä mielipiteitä ja tunteita, on vain erilaisia näkökantoja ja kummankin tunteet jotka ovat molemmille yhtä totta.
Itse sorrun toista kuunnellessa hyvin usein ajatukseen, että tuo toinen koittaa murtaa minut. Sehän sanoo minusta asioita jotka aiheuttavat pahaa mieltä. Ilkimys! Silloin tekee mieli tukkia toisen suu ennen kuin toinen saa edes sanottua lausetta loppuun. Tämä puolestaan aiheuttaa toisessa tunteen, ettei häntä kuunnella, eikä hänen mielipiteensä ole tärkeä.
PITÄÄ PYSTYÄ ottamaan kritiikkiä ja toisen tunteet vastaan. Silläkin uhalla, että ne osuvat johonkin omaan kipeään ja keskeneräiseen kohtaan. Kun toinen saa sen reilun mahdollisuuden, saa itsekin hyvällä omalla tunnolla kertoa omat tuntemuksensa. Ja kun aikuisia ollaan, niin kumpikin on omista reaktioistaan vastuussa. Mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen.
Miksi minä reagoin sen sijaan, että kertoisin rauhallisesti ja provosoimatta omat ajatukseni? Olen kuin se kersa jonka isä oli aina töissä. Huomaa minut!! Olen käytökselläni varmasti raivostuttanut toisen uskomattomiin tiloihin, ja hänkin kun omalta osaltaan kesken joltain osin, hyökkää puolustukseen yhtä raivokkaasti. Riita loppuu vasta siihen, kun takki on jo niin tyhjä ja on saanut kaataa kaiken roskan toisen päälle. Inhottavaa. Eikö tähän ikään mennessä voisi ja osaisi jo toimia oikein?
Toisen suuttumista ei kuitenkaan tulisi pelätä. Jos pelkää, ei pysty enää olemaan toiselle reilu ja rehellinen. Alkaa patoamaan asioita sisälle, ja ne kasautuvat turhautuneisuuden keoksi joka räjähtää jossain vaiheessa käsiin.
Tämä on itselläni varmasti se haastavin kohta. Puhua, puhua ja puhua ja kertoa. Ystävällisesti ja heti kun jokin alkaa askarruttamaan tai painamaan mieltä. Uusien tapojen opettelu on erittäin haastavaa. Jos on tottunut patoamaan asioita lapsesta saakka, ei avautuminen ole ikinä helppoa vaikka ikää tuleekin lisää. Itse asiassa päin vastoin.
Sanonkin tässä kaikille, ja tarkoitan tätä hyvällä: puhukaa lastenne kanssa. Ottakaa selvää ja keskustelkaa. Lapsen kuuluu saada äänensä kuuluviin ja lapsesta tulee avoin, kypsästi itseään ilmaiseva aikuinen kun keinot on opittu jo varhain. Puhuminen voi tuntua kiusalliselta, mutta se on ehdottoman tärkeää, koska kukaan ei voi nähdä toisen pään sisälle! Oma mieli on vielä niin veikeä kaveri, että olen kuvitellut aina olevani hyvä puhumaan. Ja olenkin, mutta vain valikoidusti. Ilmaisen itseäni ja tuntemuksiani keskustelemalla pitkät tovit lasteni ja äitini kanssa, mutta koska lapsuuden klikki on tapahtunut isäsuhteen kohdalla, ei keskustelu sitten sujukaan mieheni kanssa. Ikään kuin tuo elämäni mies olisi se pelottava möykky jota tulee olla suututtamatta ja ketä tulee miellyttää ettei tule jätetyksi.
Mutta kuten tuossa alussa mainitsin, olemme osanneet kursia tämän kertaista kriisiä kokoon. Olemme pystyneet kohtaamaan toisemme siinä v—–ssa jonka olemme toisistamme irti pusertaneet. Täällä on itketty, puhuttu, istuttu hiljaa, halattu ja taas itketty. Välillä piti ottaa taukoa ja vain katsoa televisiota, koska on ollut hetkiä jolloin tuntuu ettei keho, saati sitten mieli enää jaksa aloittaa asian käsittelyä.
Nyt istun pimeässä keittiössä. Olen yksin ja käyn mielessäni yhteenvetoa tästä kaikesta. Miten puhdistavaa on ollut saada kaikki ulos. Ja miten upea ihminen on mieheni joka on jaksanut vääntää ja kääntää kanssani kaiken auki. Asioita on vielä kesken, mutta koen päässeemme lähemmäs toisiamme ja pitemmälle kuin aiemmin.
Tässä on parisuhteen hienous. Tämän kriisin keskellä voin sanoa tämän olleen kaikessa tuskaisuudessaan yksi arvokkaimmista tilanteista välillämme. Arvostan miestäni suunnattomasti kaikesta luottamuksesta ja pitkäjänteisyydestä. Ja hyvä minä, etten sittenkään luovuttanut vaikka hetken luulinkin sen olevan ainoa vaihtoehto.
Vain kriisin kautta voi tulla muutos. Rakastan häntä.
ero, kriisi, parisuhde, rakkaus, riita