Tässä kohtaa kirjoitustaivaivaltani haluan tuoda esille muutaman asian.
Kirjoitan vain ja ainoastaan asioista jotka koskevat ja koskettavat minua, Huutajaa. Olen lapsuudessani kirjoittanut useammankin päiväkirjan ja tämä olkoon taas yksi sellainen.
Lapsuuden päiväkirjamerkintöjen ja Huutajan välillä on yksi 30-vuotinen elämä jolloin en kyennyt tuottamaan tekstiä. Tai toki pystyin, mutta en näin. Kyhäilin kyllä muutamat ihan kelvolliset runot, mutta ne hautautuivat ongelmieni mukana laatikoiden pohjalle. Oma elämäni on ollut niin sekaisin etten voinut pysähtyä tutkimaan mitä minulle kuuluu, vaikka se olisi juuri pitänyt tehdä.
Nämä merkinnät ovat jonkinlaista sakkaa joka on jäänyt likakaivon pohjalle, ja ne pitää raapia pois ettei koko järjestelmä kohta ole taas tukossa. Sanon näihin kirjoituksiin kaiken sen, mitä en voi ääneen sanoa, koska en jaksa kommentoida, pyydellä anteeksi tai selitellä. Teksti on sitä mitä se on, tämä olen minää joka huutaa pääni sisällä käy joskus kääntymässä kielen kärjellä.
En kirjoita mitään sillä ajatuksella, että tykkääköhän muut näistä, tai pukkaako nyt kieliopillisesti priimaa. Toisin sanoen: pitääkö oksennuksen miellyttää muita? En ole kenellekkään kertonut, että tämmöistä suollan mustaksi valkoiselle, enkä edes salaa toivo, että joku nämä merkinnät löytäisi.
Toivon ainoastaan, että lapseni ja mieheni voivat sitten joskus tutustua tähän puoleen minussa, sitten kun se minulle sopii.
Olen jollain tapaa kapinallinen, sisimmiltäni huonotuulinen ja välillä todella synkkä. Peitän sen nykyään hyvin, ja haluankin peittää, koska perheeni ei tule kärsiä siitä että äitiä vituttaa.
Jossain on saatava kuitenkin synkistellä, tai miksei joskus myös iloita, kuitenkin yksin paljaana tuoda kaikki pöytään.
Haluan uskoa, että Jumala osoitti minulle tämän paikan johon voin kaataa kaiken ikävän, jotta jaksaisin olla parempi ihminen.
”Sanasta sanaan vien minuun sinut katso kuinka näet enemmän kuin kukaan muu aiemmin
Olen mustaa olen valkoista olen harmaata olen minua paljaana
olen se kenen sielu on vääntynyt kierteelle kenen ruukut on paloja vain
Olen tunne olen raivo olen lempeys
Katso!
Tunnetko nyt minut”